Tänään on taas ollut oikein hyvä päivä. Aamulla täydennystä jääkaappiin ja sen jälkeen melkein koko päivä onkin mennyt työn touhussa. Pieni kiva piristys tuli väliin kun naapuri soitti ja patisti pitämään tauon. Siellä sitten istuttiin heidän terassillaan ja grillattiin nakkeja. Kylläpä ne tuoksuivat ja maistuivat hyviltä. Sen jälkeen taas jaksoi hyvin jatkaa hommia.
Tuossa illalla reikihoitoa tehdessäni pää tyhjeni taas täysin (ei siellä ehkä muutenkaan hirveästi täytettä ole) ja rentouduin niin täysin kuin vai voi. Toivottavasti se välittyi teillekin ja uni maistuisi tänä yönä hyvin. Minulla ei kyllä univaikeuksia ole juurikaan ollut. Pidän nukkumisesta ja nythän sitä saa tehdä ihan omaan rytmiinsä. Ei soi kello kuudelta eikä tarvitse huolehtia myöhästyykö mistään. Kovilla pakkasilla kääriydyin vaan tiukemmin peittoon ja nautin suloisesta lämmöstä.
Kaivelin tänään yhden tuolini lumen alta esiin. Seinustalla olisi ollut tosi lämmin istua, mutta lumen päällä voi vähän tulla kipeäksi jos liian kauan kököttää. Ensi viikoksi luvattiin hyviä kelejä, jospa sitä sitten malttaisi ihan vain istuksia ja kuunnella lintuja.
Nyt taitaa tuo unimatti jo huudella. Aika mennä nukkumaan niin aamulla jaksaa sitten taas.
Nyt kun olen raottanut teille runovihkoani niin laitanpa taas sieltä teille luettavaksi jotain. Kun kallistatte päänne tyynylle, ajatelkaa sitä maisemaa minkä tämä runo teille maalaa ja nauttikaa siitä.
LUMIVUORET
Istun vehreässä laaksossa
katsellen vuorille.
Sininen usva, valkeat huiput.
Kuvittelen, siellä jossain
on rakkaani jota olen etsinyt
kauan, liian kauan,
tuhlannut aikaa
mitättömiin asioihin.
Siristän silmiäni
siellä hän on ,
vuoren huipulla.
Rakkaus kasvaa sydämessäni
kuin kukkivat ruusupensaat
vuoren rinteillä.
Lähden kulkemaan ylös polkua
kohti häntä joka antoi minulle ilon.
Hän tulee vastaan
kohtaamme
tuoksuvien pensaiden katveessa
Huumaavaa, ruusut...elämä ja me.
Kommentit