Tänään on taas ollut oikein hyvä päivä. Aamulla täydennystä jääkaappiin ja sen jälkeen melkein koko päivä onkin mennyt työn touhussa. Pieni kiva piristys tuli väliin kun naapuri soitti ja patisti pitämään tauon. Siellä sitten istuttiin heidän terassillaan ja grillattiin nakkeja. Kylläpä ne tuoksuivat ja maistuivat hyviltä. Sen jälkeen taas jaksoi hyvin jatkaa hommia.

Tuossa illalla reikihoitoa tehdessäni pää tyhjeni taas täysin (ei siellä ehkä muutenkaan hirveästi täytettä ole) ja rentouduin niin täysin kuin vai voi. Toivottavasti se välittyi teillekin ja uni maistuisi tänä yönä hyvin. Minulla ei kyllä univaikeuksia ole juurikaan ollut. Pidän nukkumisesta ja nythän sitä saa tehdä ihan omaan rytmiinsä. Ei soi kello kuudelta eikä tarvitse huolehtia myöhästyykö mistään. Kovilla pakkasilla kääriydyin vaan tiukemmin peittoon ja nautin suloisesta lämmöstä.

Kaivelin tänään yhden tuolini lumen alta esiin. Seinustalla olisi ollut tosi lämmin istua, mutta lumen päällä voi vähän tulla kipeäksi jos liian kauan kököttää. Ensi viikoksi luvattiin hyviä kelejä, jospa sitä sitten malttaisi ihan vain istuksia ja kuunnella lintuja.

Nyt taitaa tuo unimatti jo huudella. Aika mennä nukkumaan niin aamulla jaksaa sitten taas.

Nyt kun olen raottanut teille runovihkoani niin laitanpa taas sieltä teille luettavaksi jotain. Kun kallistatte päänne tyynylle, ajatelkaa sitä maisemaa minkä tämä runo teille maalaa ja nauttikaa siitä.

LUMIVUORET

Istun vehreässä laaksossa

katsellen vuorille.

Sininen usva, valkeat huiput.

Kuvittelen, siellä jossain

on rakkaani jota olen etsinyt

kauan, liian kauan,

tuhlannut aikaa

mitättömiin asioihin.

Siristän silmiäni

siellä hän on ,

vuoren huipulla.

Rakkaus kasvaa sydämessäni

kuin kukkivat ruusupensaat

vuoren rinteillä.

Lähden kulkemaan ylös polkua

kohti häntä joka antoi minulle ilon.

Hän tulee vastaan

kohtaamme

tuoksuvien pensaiden katveessa

Huumaavaa, ruusut...elämä ja me.