Ihan ensiksi, Suurkiitos kaikille kommentoijille ja sähköpostia lähettäneille.Olette aika herkkävaistoisia ja arvasittekin varmaan, miksi se kauhea myllerrys tuli. Ensiksikin tietysti Leen@n takia. Taustalla kuitenkin kummittelee se, että minulla on sama syöpä kuin Leen@lla ja se sai taas ajattelemaan, että joko piankin on minun vuoroni.

Kukaanhan tänne ei ole jäänyt enkä jää minäkään. Sitä vaan toivoo, että jäljellä olisi vielä rutkasti hauskoja hetkiä ja hyvää elämää. Nyt kun on jotenkin vasta alkanut tajuta, miten kallisarvoisia nämä päivät ovat. Toki kaikki olemme yksilöitä ja eri tavalla sairauskin meitä kohtelee. Leen@ on ehkä paremmin valmistautunut lähtöönsä kuin me, jotka tänne vielä jäämme. Elämän syrjässä roikkumisesta onkin yhtäkkiä tullut maailman tärkein asia. En suunnittele kovin pitkälle, mutta haaveita ja unelmia on edelleen pää täynnä. Niinhän se kuuluu ollakin.

Kartsa, kirjoitit, että muutitte maalle. Maalla on kivaa. Itse muutin Vantaalta Mäntsälään 9 vuotta sitten ja se onkin yksi niistä asioista, mitä en ikinä ole katunut. Omassa talossa asuminen voittaa kyllä kerrostaloasumisen täysin. Olen yökukkuja ja saatan esim keskiyöllä saada idean ja ruveta brodeeraamaan jotain. Kerrostalossa piti aina varoa, ettei telkkari ollut liian lujaa tai muuten liikaa meteliä. Tosin sielläkin oli kivat naapurit. Tämä oma päättäminen tekemisistä on kumminkin jotenkin vapauttavaa. Pääkin rupesi selkeytymään kun iltaisin istuin ulkona ja kuuntelin hiljaisuutta ja katselin tähtitaivasta. Olen aika herkkäaistinen ihminen ja täällä on rauhalliset energiat. Sielu lepää ja tämä on tuntunut oikealta kodilta.

Aluksi kun kuulin näistä blogeista, olin vastaan sitä, että lukisin sairaiden blogeja. Sieltähän voisi vaikka tulla negatiivista energiaa. Rupesin sitten seuraamaan muutamaa blogia. Siellähän puhuttiin enimmäkseen käsitöistä ja leipomisesta ja kaikesta kivasta. Nyt olen tajunnut, että kyllä me olemme toisillemme juuri sellainen turvaverkko, minkä jokainen ihminen tarvitsee. Kiitos kun olette olemassa!! Minun elämäni jatkuu vielä ja aion nauttia joka päivästä.

Toivon jokaiselle teillekin voimaa kestää myös ikävät asiat ja ottaa elämän vastaan juuri sellaisena kuin se tulee.

Kiva Johanna että sinäkin tulit kurkistamaan tänne:-))

 

Elämän pisaroissa

maistuu välillä suola

joskus etikka

joskus myös hunaja.

Kaikkea tarvitaan

Kirkkaimpia pisaroita

olette te, ystäväni.

Runsaina kuin tähtitaivas

ympäröitte minut.

Kiitos elämälle siitä.

 

(tämä poksahti päästä ihan äsken:-)