Kuvauksissa käyty. Ei sekään ollut ihan ongelmatonta, Suonet on niin ohuita, että kanyylin laitto vaati viisi eri pistosta ennenkuin se saatiin paikalleen, Yksi suoni puhkesikin ja kämmenen päällinen turposi aika tavalla. Lopulta varjoaine saatiin menemään suoneen ja kuvaus meni sitten ihan hyvin.

Eilen sairaalasta soitettiin että sopisiko jos tulisin jo perjantaiaamuna lääkäriin, Nämä ennakkosoitot on juuri niitä joita olen aina pelännyt. Kysymys oli kuitenkin ihan yleisestä aikojen uudelleenjärjestelystä. No, eipähän tarvitse jännittää viikonlopun yli. Aina ennen lääkärissäkäyntiä noin viikon ajan esiintyy kummallisia kipuja siellä täällä. Siitä voi päätellä, että ihminen pystyy itse kehittämään kipuja ihan jännityksen voimasta. Huomenna olen siis jo viisaampi.

Olen nyt aloittanut syömään ihan järjestelmällisesti usein ja pieniä annoksia. Ostin muutaman Tuplapatukankin. Enhän ole aikoihin syönyt mitään epäterveellistä joten kaloreiden kerääminen on ollut vähän hankalaa. Paino olikin jo hilautunut kilon ylöspäin. En vielä muutama vuosi sitten olisi uskonut, että painonlaskua vastaan pitää taistella kun se on nuoresta saakka ollut ihan toisinpäin.

Ihana koiraystäväni joka kävi minulla paljon hoidossa, menehtyi 2.8. Sillähän oli iso kasvain virtsarakossa. Onneksi se sai elää loppuun asti vauhdikasta elämää. Vielä edellisenä päivänä oli käynyt lenkillä. Kauniit muistot jäi siitä rakkaasta ja onneksi on paljon kuviakin. Surullista menettää ystävä mutta se oli jo odotettavissa, joten sekin on vaan hyväksyttävä.

Huomenissa aamulla saa sitten pitää peukut, tassut ja hännät pystyssä. Klo 9.30 meikäläinen seisoo lääkärin oven takana kädet tutisten. Toivon, että ei mitään ihan hirveitä muutoksia olisi tapahtunut.