Se  aamuinen auringonpilkahdus lupasi paljon enemmän kun antoi. Viiden minuutin kuluttua pilvet taas vyöryivät auringon eteen. Jotenkin nyt kyllä jo saisi tulla muutama kirkas päivä, se antaisi nostetta elämään. Olen tänään lähinnä seikkaillut blogeissa, lukenut ja kommentoinutkin. Telkkarikin on pysynyt kiinni.

Eilen illalla teki hirveästi mieli makeaa. Mitään ei kaapissa ollut. Yhtäkkiä poika tuli ja sanoi lähtevänsä kiskalla käymään. Tuliaisena sieltä suklaalevy, josta lopulta jäi suurin osa syömättä. Mielitekoja on, mutta en taidakaan olla enää niin suuri ahmatti kuin ennen.

Näköjään tuo aika kuluu ihan sohvalla istuenkin. Siihenkin mulla on lupa, olenhan vakavasti sairas. Ei ole pakko suorittaa koko ajan. Se suorittamisen pakko vaan vieläkin kummittelee tuolla pääkopassa. Mihinkään ei koske kun jalat on nostettu pöydälle tyynyn päälle ja läppäri sylissä tässä kirjoittelen. Siksi kai en viitsi kauheasti liikkua kun kävely sattuu jalkapohjiin aika lailla. Onko kellään muulla lääkkeistä samantapaisia kokemuksia. Ehkä mä tänään murskailen niitä kaalinlehtiä ja teen niistä hauteen. Mahtaa olla mehevät tuoksut aamulla kun jalat kuoritaan.

Laitoin tuonne äsken lihakastikkeen porisemaan. Miten naudanpaisti voi tuoksua maksalta kun sitä paistaa. En muistanut katsoa oliko edes suomalaista lihaa. Tuskin, kun oli tarjouksessa.

Tänään ei näköjään tule mitään huumorijuttuja, ihan tavishöpinää vaan. Mielessä olette kaikki lukijat kumminkin. Toivotaan, että huomenna jo paistaisi aurinko!