Tänään oli taas niin harmaa päivä ettei uskoisi kevättä olevankaan ilmassa. Linnut sen kuitenkin tietävät. Mustarastaan vihellys naapurin kuusen latvassa kuulosti niin ihanalta. Se on yksi lempparilinnuistani satakielen lisäksi. Tosin pihaharakkakin on ruvennut näyttämään kauniilta. Kai se kevät herkistää, ainakin minut.

Olen saanut tänään aika paljon aikaan. Järjestellyt tavaroita ja heittänyt turhaa roinaa pois. Pääsisipä noista myyntitavaroista eroon niin täällä olisi tilaa kuin kuningattarella. Kuvannut, skannannut ja punninnut olen lähinnä nauhoja ja laittanut nettikaupan sivuille. Värejä on vaikea saada aidon näköisiksi skannerilla. Mulle kävi taas niinkuin monessa muussakin asiassa. Löysin skannerista uuden toiminnon ! Muuttamalla tarkkuusasetuksia kuvista tulee paljon hienompia. Miksiköhän en keksinyt sitä muutama kuukausi sitten.

Kaksi päivää olen selvinnyt jo ilman päiväunia. Jokohan se ajansiirto alkaa mennä tonne pääkoppaan. Alussa on aina vaikeaa kun kellot siirretään, koska Oikea aika on se minkä mukaan minä elän.

Se lääkkeiden ottamisen siirto taisi olla aika hyvä ratkaisu. Maha on nyt pysynyt ihan kunnossa ja jalatkaan eivät ole niin kipeät nyt. Illalla tulee aina syötyä jotain niin lääkkeilläkin on siellä kavereita. Tyhjässä mahassa ne vaan kipunoivat ja aiheuttavat närästystä.

Illalla ennen auringonlaskua pilvet häipyivät ja oli hetken ihan kaunista ja kirkasta. Toivotaan, että moinen meno jatkuisi aamulla.

Ainiin, tänään olen muistellut mukavaa isääni. Hän täyttäisi tänään 95 vuotta, jos olisi saanut elää.

Nyt en laitakaan tänään teille omaa runoani, vaan lainaan lempirunoilijaani Tommy Tabermannia. Sen myötä kaunisunista yötä ja pirtsakkaa aamua.

Kaikkea saa tehdä,

kaikkea pitää tehdä.

Kaikkia ovia täytyy tempoa,

kaikkia kuita kurkotella.

On vain yksi ehto,

elinehto:

Värisevää sielua ei saa tallata

(Tommy Tabermann)